Glorantha-foorumi

Kalikos – Suomen Glorantha-seura ry:n keskustelufoorumi
Tänään on 22.02.2018 07:30

Kaikki ajat ovat UTC + 3 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 12 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Ropecon-tunnelmia 2004
ViestiLähetetty: 25.07.2004 22:09 
Poissa
Ouroboros
Ouroboros

Liittynyt: 19.12.2001 03:00
Viestit: 3405
Paikkakunta: Helsinki
Nyt on Ropecon 2004 takana ja minulle järjestyksessä toinen. Vietin tällä kertaa Ropeconissa koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin, tosin käyden välissä kotona nukkumassa. Viime vuotta pidempi oleskelu kyllä tarjosi oikein hienon elämyksen, etenkin kun pääsi peluuttamaan paljon roolipelejä.

Perjantai

Perjantaina olin suunnitellut peluuttavani Meriwyrmin tanssi -pelin, mutta valitettavasti peliin ilmoittautui vain yksi pelaaja ja hänkään ei saapunut loppujen lopuksi paikalle. Kun näin jälkeenpäin ajattelen, niin pian Ropeconin alkamisen jälkeen ei ollut ehkä kovin hyvä ajankohta roolipelin peluuttamiselle. Onneksi sain Meriwyrmin tanssin siirrettyä lauantaille ja samalla kuulin, että Kalikoksella oli peräti kolme omaa pöytää pelejä ja oleskelua varten.

Kaubamajassa oli Kalikoksella myyntipöytä, josta sai The Zin Lettersiä ja Kalikoksen esitettä. The Zin Lettersin kakkosnumero näytti painettuna vielä hienommalta kuin tietokoneella. :) Kaubamajan pöydän miinuksena oli, että se oli auki vain rajoitetun ajan. Toisaalta se oli varmasti hyvä puoli Kalikoksen henkilökunnan kannalta, kun ei tarvinnut jatkuvasti päivystää myyntitiskillä.

Meriwyrmin tanssin siirryttyä lauantaille ehdin kuunnella pari kiinnostavaa luentoa. Wille Ruotsalainen kertoi omassa luennossaan uuden Roudan maa -roolipelikirjansa synnystä ja synnyn taustasta. Samalla sai kurkistuksen kirjan kuvaamaan maailmaan, joka muistuttaa suuresti muinaishistoriallista Suomea ja sen lähiseutuja mutta jossa on kuitenkin oikeaa taikuutta ja oikeita taruolentoja. Hankin luennon innoittamana kyseisen kirjankin, mutten ole ehtinyt vielä siihen perehtyä.

Humiksen ja newsalorin luento Johdatus roolipelaamistyylejä kuvaaviin teorioihin oli seuraavana vuorossa. Katsojia tuntui olevan runsaasti: kaikki eivät mahtuneet edes istumaan. Ainakin itselleni luento antoi uutta tietoa rooliteorioista, vaikka täytyy myöntää, että läheskään kaikki jutut eivät jääneet mieleen. Yleisön joukosta monet osallistuivat luentoon kommentoimalla luennoitsijoiden kertomaa, mikä toi kiinnostavaa vuorovaikutusta mukaan.

Roolipeliteorialuennon jälkeen oli vuorossa Glorantha esoterica, jossa olin itsekin yhtenä keskustelijana newsalorin ja Topin kanssa. Tilaisuus eteni aika spontaanisti ilman mitään valmista suunnitelmaa ja aloitus oli varsin hupaisa: aiheena olivat mäyrähsunchenien riitit. :) Newsalor oli selvästi eniten äänessä ja paljasti paljon idän saloja, mutta toki minä ja Topikin pääsimme sanomaan sanamme. Jotkut yleisön joukosta olivat aika aktiivisesti mukana keskustelussa. Ehkä silti vähän enemmän vuorovaikutusta yleisön kanssa olisi silti kaivattu. Siitä huolimatta tilaisuus sujui ihan hyvin ja väkeäkin oli kiitettävästi paikalla, vaikka aihe oli niin esoteerinen. :)

Lähdin pois Ropeconista kai kellon ollessa jo jotakin puoli kaksi yöllä, kun olo alkoi olla jo väsynyt ja tuntui siltä, että kannattaisi hiukan nukkuakin, jotta jaksaisi lauantaina peluuttaa.

Lauantai

Lauantai oli varsinainen pelipäivä minulle. Olin laittanut Yövalon varjossa -pelin alkamaan kello 12.00 ja se pääsikin alkamaan joskus kahdentoista jälkeen. Pelaajalista oli täyttynyt ja kaikki pelaajat tulivat myös paikalle. Yksi pelaajista oli foorumin Ledius ja toinen taas taisi olla Bugsy. Kaikilla pelaajilla oli varsin paljon roolipelikokemusta, vaikka Glorantha ja sääntömekaniikat eivät olleet kaikille valtavan tuttuja. Varsin hyvin peli joka tapauksessa onnistui ja tunnelma oli hieno. Peli päättyi tilanteeseen, jossa Thanatarin maallikot olivat puun ja kuoren välissä: he eivät voineet palata temppeliinsä, eikä heillä ollut mitään paikkaa, johon mennä.

Yövalon varjossa -pelin jälkeen minun siunaantui vähän taukoaikaa, jolloin ehdin vähän syödä ja katsoa seuraavaa peliä kuntoon. Meriwyrmin tanssin lista oli täyttynyt, joten sain siitä täyden viiden pelaajan pelin. Mukana oli sekä vain joitakin vuosia pelanneita että jo kohtuullisen pitkään roolipelaamista harrastaneita. Erityisen hauskaa oli se, että mukana oli neljä minulle aikaisemmin tuntematonta pelaajaa.

Meriwyrmin tanssista muodostui hiukan erilainen peli kuin Kalikoksen syystapaamisessa taannoin. Hahmot joutuivat paljon pohtimaan, kuinka olisivat päässeet tavoitteeseensa. Viimein tapahtumat päättyivät onnellisesti ja peli saatiin loppumaan hyviin tunnelmiin.

Pelin jälkeen alkoikin ääni olla jo vähän huonossa kunnossa, kun olin peluuttanut jotakin 11 tuntia melkein putkeen roolipelejä.

Sunnuntai

Sunnuntaina olin laittanut 12.00 alkamaan Hullun Praxin. Neljä Meriwyrmin tanssissa mukana ollutta pelaajaa oli innostunut laittamaan nimensä myös Hullun Praxin pelaajalistaan ja vielä täydennykseksi saatiin kaksi muutakin pelaajaa. Itse asiassa pelissä oli alun perin vain viisi hahmoa, mutta loimme Bomburin kanssa hänelle hahmon lennosta: Yelmalion papin, jolla oli kaikki Yelmalion kiellot!

Hullu Prax ei saavuttanut ihan samanlaista pelihuumaa kuin Meriwyrmin tanssi, mutta ihan kivaa oli silti. Ehkä osaltaan vaikutti asiaan se, että pelaajia oli aika paljon ja pelaaminen jakautui hahmojen kesken hiukan epätasaisesti. Uupumista saattoi olla jo pelinjohtajalla ja pelaajillakin, kun Ropecon oli melkein jo takana. Hullun Praxin sisältämää mainiota huumoria saatiin silti hyvin esiin. Etenkin kun paviaani Melo Yelo nolasi kaikki aurinkokupolilaiset ehtimällä ensiksi Kehdon kannelle ja katkaisemalla vielä suuren keihään varren hyppäämällä sen päälle Kehdon kannelta Masennus-loitsun vaikutuksen alaisena... :)

Hullun Praxin aikana pistäydyin loottaamassa, johon olin kolme peliä peluuttavana pelinjohtajana oikeutettu. Loottauksessa oli pöytä täynnä kirjoja ja lehtiä, joista kukin pelinjohtaja sai valita haluamansa. Minulle pöydässä olevat jutut olivat aika vieraita paria suomenkielistä RuneQuest-kirjaa lukuun ottamatta, joten otin Vampire: The Masqueraden kirjan Gehenna, joka vaikutti kivalta.

Yleistä

Noiden kolmen päivän aikana tuli tavattua ihan kiva määrä ihmisiä, niin tuttuja kuin tuntemattomia, niin kalikoslaisia kuin muita. Valitettavasti minulla oli sen verran kiire pelien kanssa, etten ehtinyt kunnolla tarkkailla, keitä kaikkia kalikoslaisia oli Ropeconissa, ja jokunen nimikin meni ohi korvien. :) Kalikoksen jäsenmäärästä kertoo joka tapauksessa hyvää se, että jossakin vaiheessa mainittiin uusia jäseniä saadun peräti yhdeksän ja vanhat jäsenet olivat myös maksaneet jäsenmaksujaan.

Kaubamajassa Kalikoksella näytti olevan ihan hyvä myyntipöytä, joskin se saattoi ehkä hiukan hävitä muiden samanmoisten joukkoon. The Zin Lettersiin liittyvät julisteet olivat komeaa rekvisiittaa myyntipöydän takana. Virallisen pöydän lisäksi toisaalta saadut kolme Kalikoksen epävirallisemman toiminnan pöytää olivat kyllä hyvä lisä ja paikka, jossa kalikoslaisia kokoontui. Toivottavasti ensi vuonnakin saadaan vastaava paikka.

Otin Ropeconissa joitakin valokuvia Kalikoksen pöydistä ja pyysin muutamia muita ottamaan kuvia peleistäni ja Glorantha esotericasta. Valitettavasti vain Yövalon varjossa -peli jäi kokonaan kuvaamatta, kun unohdin koko kameran pelin pyörteissä. :/ Sopii vain vielä toivoa, että kuvista on tullut sellaisia, että niitä voi joskus tulevaisuudessa laittaa nettiin. Jos jotkut muut ovat ottaneet Ropeconissa Kalikoksen jutuista kuvia, niin sellaisia kelpaisi varmasti laittaa Kalikoksen sivuille.

Näin loppuun täytyy todeta, että Ropecon on todella käymisen arvoinen tapahtuma. Itselleni sen tärkeintä antia olivat kiinnostavat luennot ja mahdollisuus peluuttaa monille tutuille ja tuntemattomille ihmisille Gloranthaa. Varmalta vaikuttaa, että olen mukana Ropeconissa ensi vuonnakin ja luultavasti peluutan myös Gloranthaa. Toivottavasti silloin Kalikos saa taas lisää jäseniä ja Gloranthan ilosanomaa saadaan levitettyä yhä useammille. :)

Kertokaa toki te muutkin omia kokemuksianne, tuntemuksianne, mielipiteitänne ja kaikkea muuta tästä vuoden 2004 Ropeconista.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 25.07.2004 22:49 
Poissa
Kosminen lohikäärme
Kosminen lohikäärme
Avatar

Liittynyt: 20.12.2001 03:00
Viestit: 1854
Paikkakunta: Dorastor, Espoo
Mukavaa oli jälleen kerran. Coni meni lähinnä kahdessa turnauksessa pelatessa. Univaje alkaa pikku hiljaa korjautua :)

_________________
-=Guzm0=-
"Eurmal is the Trickster. He is a bane and a blot on all people. No one likes him or what he does. No one trusts him or his worshippers"- Storm Tribe -


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26.07.2004 11:44 
Poissa
Pappi
Pappi
Avatar

Liittynyt: 11.08.2003 12:38
Viestit: 160
Paikkakunta: Tampere
Ropeconissa on tullut käytyä melkein joka vuosi jo melkein kymmenen vuoden ajan. Tällä kertaa taisi olla lähinnä Kalikoksen vahva edustus mikä sinne imaisi, muuten olisi varmaan jäänyt reissu väliin. Pelitarjonta oli kuitenkin pienoinen pettymys, sillä olisin halunnut päästä pelaamaan jotain HQ-peliä, mutta yhtään sellaista ei tainnut olla tarjolla. No, "mitä pienistä", ajattelin, ja ilmottauduin newsalorin glorantha-memento-lumipallo-peliin. Sitten sain tekstarin "peli peruttu ilmaisen viinan takia" ja pitikin keksiä muuta tekemistä :-? Ja eikun cantinaan korttia lätkimään...

Esoterica oli kyllä mainio tapahtuma, eikä hirveästi haitannut vaikka newsalor paasasi lähes fanaattisesti ja ei millään meinannut saada suunvuoroa vaikka monesta asiasta olisi voinut jauhaa enemänkin. Aika oli toki rajallinen, mutta eikö niin että aiheita riittää kyllä uuteen Esotericaan ensi vuodeksikin?

Zin#2 on kyllä todella asiallinen lehti, aiheet on hyvin valittu ja rajattu, ulkoasu on selkeä ja tyylikäs ja asiasisältö on täyttä rautaa. Näkee että kirjoittajilla on sana hallussa. Tyyli on asiallisempi kuin #1:ssä mutta ei missään nimessä kuivaa luettavaa. Jatkakaa samaan malliin...

_________________
"Moonson the Emperor,
Undying Conqueror,
Saviour and Monarch
We pledge thee our love"


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27.07.2004 19:20 
Poissa
Maallikko

Liittynyt: 18.02.2002 03:00
Viestit: 7
Paikkakunta: Helsinki
Kiitoksia pelistä Nysalorille, osallistuin lauantain Meripoliksen kaupunkiin sijoittuneeseen peliin. Vaikka olen pelannut Runea noin vuodesta -87, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun pelaan sitä jossain muussa kuin omassa porukassamme. Tämä oli varsin valaisevaa ja oli mukava nähdä, miten peli kulki. Itse maailmahan oli tuttu ja suurimmat erot eivät suinkaan tulleet pelinjohtamisessa, joka oli melko samanlaista kuin omammekin, vaan muissa pelaajissa. Kiitokset myös heille, oli mukava pohtia ongelmaa sattumanvaraisessa joukossa.

Vaikka olenkin melko pitkänlinjan ropettaja ja pelattuja pelejä on kertynyt vuosien varrella yli parikymmentä, tämä oli vasta ensimmäinen kerta Ropeconissa. Mutta tuskin jää viimeiseksi.

t. Lari, paska roolipelaaja


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 27.07.2004 20:21 
Poissa
Keisari
Keisari

Liittynyt: 14.05.2004 16:57
Viestit: 518
Ropecon on nyt tullut käytyä ja olis kiva lukea minkälaisia fiiliksiä se jätti itse kullekkin. Mikä oli kivaa ja mikä tympeää/vastenmielistä? Kertoilkaa mielellään niin pitkästi kuin vain jaksatte miltä teistä tuntui, mua ainakin kiinnostaa.

Oma Ropeconini:
Tällä kertaa jäi tosi hyvä maku suuhun ja ensivuonna on kyllä pakko päästä uudelleen. Ainoa isompi murheeni on, etten saanut vedettyä Myrskyn aika seikkailua vaikka tarkoitus oli. Toinen, pienempi murhe, on se, että nukuin hemmetin vähän. Jälkimmäinen murhe on paljolti syynä ensimmäiseen, en yksinkertaisesti saanut puristettua itsestäni irti toista pelautuskertaa (onneksi en ollut virallinen PJ). Muuten oli kuitenkin mahtavaa. Sekä larpit, että seikkailut joissa olin mukana olivat mahtavia ja niinikään esitelmät, jotka katsoin olivat mielenkiintoisia.

Perjantai:
Sähläilyn, jonottamisen, majoittumisen ja erinäisten ilmoittautumisten lisäksi en ehtinyt osallistua kuin Goth-larppiin. Se oli kuitenkin pirun hyvä. Koko porukka eläytyi mahtavasti ja pääsin kerrankin pelaamaan kilttiä hahmoa. Yksi larppaus historiani parhaita kokemuksia oli tuudittaa sylissä ja yrittää lohduttaa huumeilla elämänsä pilannutta ystävääni, yhteisen äitihahmomme selittäessä kyyneleet valuen (aivan oikeasti), että hänellä on parantumaton syöpä ja lääkäri on luvannut alle kaksi kuukautta elinaikaa. Niinikään oli riemastuttavaa yrittää selvitellä välejä läheisriippuvaisen, perättömiä juoruja levittelevän ex-tyttöystäni kanssa. Näitä fiiliksiä aion makustella ja vaalia pitkään.

Lauantai:
8 tuntia unta edelliseltä kahdelta yöltä (en saa nukuttua junassa, jollen ole TOSI väsynyt) yhteensä alkoi hiljalleen tuntua. Pidin seikkailun L5r:n samurai fiilistelyä. Peli piti ruhjoa suht nopeasti läpi (4 ja puoli tuntia aikaa ennen Mike Pohjolan esitelmän alkua), mutta toimi silti mielestäni tosi hyvin. Kaikki pelaajat eläytyivät hahmoihinsa ja olivat hyvin mukana. Olis ollut kiva syventää eph:oita ja pelaajien suhdetta heihin vielä enemmänkin, mutta yhdessä seikkailussa ei loppujen lopuksi kauheasti ehdi. Tuli kuitenkin sellainen olo, että pelaajatkin nauttivat pelistä ja toivoakseni he saivat siitä myös joitain uusia ideoita omia pelejään varten.
Pikkuisen pitkäksi tuo peli venähti, kaikesta yrittämisestä huolimatta, ja niinpä myöhästyimme jonkin verran Miken esitelmästä. Esitelmän aikana sain kuitenkin aveimet ja innon, joilla alkaa tulkita Myrskyn ajaksi kutsuttua salatiedettä.
Jälkeenpäin saimme myös tilaisuuden tavata Miken kasvoista kasvoihin. Tunnelma oli tietenkin asiaankuuluvan vaivautunut, kuinkas muutenkaan (Ööh mitä tässä pitäs niinku sanoa...).
Myöhästyin myös Eric Wujicikin luennolta, kun pakko oli syödä jotain. Amber roolipelin kehittäjä puhui paljon ja enimmäkseen asiaa. Enemmän vapautta ja epätäydellisempiä sääntöjärjestelmiä peleihin kiitos.

Sunnuntai:
Nukuttuani taas reilut kaksi tuntia painelin kello kolme yöllä pelaamaan Amberia. PJ oli jo pitänyt 6 tuntia peliä aiemmalle ryhmälle, mutta sitä ei todellakaan hänestä huomannut. Olin ryhmästä ainut, joka oli aikaisemminkin pelannut Amberia ja niinpä olikin hauskaa, että hahmoni oli täysin pihalla hovissa meneillään olevista juonikuvioista, joita muut pelaajat pyörittivät. Olin siis tavallaan ulkona pelin pääjuonesta, mutta otin kuitenkin kaiken mahdollisen irti vakoilusta, hovikäyttäytymisestä ja etiketin mukaisesta piilovittuilusta. Hauskaa oli.
Peli loppui yhdeksän maissa ja aloin hortoilla ympäri aluetta zombie tilassa. Arvuuttelin itseäni, josko kannattaisi vielä yrittää nukkua, mutta satuin törmäämään vanhaan armeijakaveriini, joka oli juuri alkamassa pelata kolmen ystävänsä kanssa. Totesin etten kuitenkaan saisi unta ja suostuin neljänneksi pelaajaksi kun he pyysivät. Sitten tajusin pelin olevan D&D. Hahmoni oli valmiiksi tehty ja tiesin hänestä lähinnä, että hän oli 17 vuotias superkömpelö pappi, joka käytti maksimi panssaria, taistelukirvestä ja hevosta jolla ei osannut ratsastaa. Koko ikänsä hän oli viettänyt luostarissa, kunnes oli kuukautta aikaisemmin lyöttäytynyt muiden seikkailijoiden matkaan. Päätin tuoda roolin mukaan tähän peliin, vaikka henki menisi ja peli osoittautuikin yllättävän hyväksi. Ehdottomasti parhaaksi koskaan pelaamakseni D&D seikkailuksi. Päätin olevani ujo ja kuolettavan ihastunut ryhmämme 29 vuotiaaseen hemaisevaan velhottareen. Suojelin häntä kokoajan ja koetin epätoivoisesti tehdä jonkinlaista vaikutusta, omalla kömpelöllä ja kokemattomalla tavallani. Paransin häntä aina maksimitehoisilla loitsuilla (ja pääsin samalla koksettamaan häntä :oops: ), kun totesin muiden ryhmän jäsenten saaneen poikkeuksetta ainoastaan vaarattomia lihashaavoja, joihin ei taikuutta tarvinnut käyttää. Putoilin hevoseni selästä ja väittelin jatkuvasti porukkaamme johtavan samoojan (jota inttikaverini pelasi) kanssa milloin mistäkin. Itkin pitkään ja hartaasti menettyäni luotettavan ja uskollisen ratsuni "Jukurin". Pelin perusjuonikin oli D&D seikkailuksi todella hyvä. Meidän tehtävämme oli etsiä maatiloilta kadonneita kotieläimiä :roll: , jotka olivat hävinneet metsään. Metsässä paljastuikin, että meneillään oli jonkinlainen eläinten vallankumous (jonka joku luontojumala oli pannut alulle). Peli saavutti huippunsa puolivälissä meidän kiivettyämme puihin karkuun meitä takaa ajavia lampaita. Jouduimme tällöin täysin lampaiden liittolaisten, Kamikaze hanhien, lentueen armoille. Loppua kohti seikkailu kuitenkin alkoi latistua taikaisin D&D:lle tyypillisemmäksi hirviöiden lahtaamiseksi (Tapoin seikkailun aikana varmaan parikymmentä lammasta).
Conin viimeinen tapahtuma ominun osaltani oli "Vaikuta kohtaloosi" larppi. Perus ajatus oli varsin kiinnostava. Veljeksi kutsuttu mystinen munkki on tuonut 5 erilaista, erilaisista maailmoista kotoisin olevaa henkilöä huoneeseen. Huoneesta ei pääse pois millään, ruoka ja juoma ovat mauttomia, viina ei mene päähän ja muutenkin koko tilanteessa on jotain todella outoa. Hahmojen on ajatus pohdiskella keskenään mistä ihmeestä oikein on kysymys. Ensimmäinen larppini, jossa filosofinen pohdiskelu oli pääosassa ja omaperäisellä tavallaan todella erinomainen. Hahmoni oli hirveä sovinisti ja muutenkin itsekeskeinen ja muista piittaamaton paskiainen. Jostain kumman syystä tuon tyyliset hahmot tuntuvat aina suorastaan hakeutuvan minun pelattavikseni. Otin luonnollisesti kaiken mahdollisen irti ominaisuuksistani, sikaillen ja äijäillen koko pelin ajan. Oli varsin hauskaa yrittää keshitellä hahmoni maailmankuvaan sopivia filosofisia teorioita vallitsevalle tilanteelle. En rohkene kertoa itse pelistä enempää kun PJ:t kielsivät.

Junassa matkalla pois Newsalor piti vielä Minulle, Tananille ja samasta vaunusta värvätylle ylimääräiselle vahvistukselle pari tuntia kestävän pelin Snowballia. Pelin teema oli Memento kohtaa Gloranthan. Huippua oli tämäkin, joskaan ympäristö ei ollut suorastaan paras mahdollinen. Lisäksi liityin Kalikokseen ja sain oman Zin letterin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Minun työläs conini. . .
ViestiLähetetty: 29.07.2004 00:36 
Poissa
Jumalulottuvuuden vartija
Jumalulottuvuuden vartija
Avatar

Liittynyt: 27.01.2002 03:00
Viestit: 1220
Paikkakunta: Oulu
Tässäpä conipäiväkirja:

Torstai

Alamme illalla humiksen kanssa väsäämään esitelmämme kalvoja. Sehän menee yllättäen perjantain puolelle.

Perjantai

Saamme aamu-yöstä humiksen kanssa askareemme valmiiksi. Nukun pari tuntia. Juna lähteen klo 7:10. Olen kuitenkin bussipysäkillä jo vartin yli 6. . .

Asemalla näen Assathin, hänen paremman puoliskonsa ja erään ystävän. Juttelemme junassa mukavia suurinpiirtein koko seitsemäntuntisen matkan ajan.

Helsingissä rautatieasemalla minua odottaa Make, kuten oli sovittu. Makella oli mukanaan uuden lehden julisteet. Käveleskelemme ympäri asemaa, sillä Epazin piti tulla sinne, eikä hänellä ollut kännykkää käytössään. Soitan sessille. Sessi ja Epaz tulevat yllättäen yhdessä hakemaan meitä autolla. Jatkamme kohti Ropeconia Zin Letterssit peräkontissa.

Olemme perillä puolelta. Rahtaamme Zinit sisään ja pistämme pöytämme pystyy kaubamajassa. Ostin itselleni ensimmäisen myydyn kopion Kätyrin Osaa. Lisäksi ostin itselleni Dust Devilssin ja Burning Wheelin Arkkikiven ständiltä. Myyjä, Eero Tuovinen, maksaa siinä samalla tämänvuotisen Kalikoksen jäsenmaksun ja saa Zin Letterssinsä.

Käyn syömässä ja istun kaubamajassa sulkemisaikaan asti. Henkilökunnan alue on todella viihtyisä.

Tuovisen Eero, pitää esitelmän aiheesta Teoria, teollisuus ja tähdet. Se oli mielenkiintoinen, vaikka Eero toistikin välillä itseään. Esitelmä soljui kuitenkin siinä mielessä mukavasti, että siinä ei tullut päällekkäisyyksiä omani kanssa, kuten olimme aiemmin sopineetkin. Eeron esittämät ajatukset roolipeliteorioiden eri paradigmoista olivat valaisevia. Niiden valossa muut luennot osasi ottaa eri näkökulmasta.

Aloimme sessin kanssa pitää omaa luentoamme. Se meni ihan mukavasti. Epaz huomautti yhdessä välissä, että puhumme liian hiljaa. Hyvä niin. Ehkä emme kuitenkaan tuoneet tarpeeksi esille eri teorioiden hyötyjä, mutta mitäpä tuosta.

Putki jatkui samassa tilassa. Seuraavaksi olikin vuorossa Glorantha Esoterica.

Lauantai

Vaeltelin jonkun aikaa ympäriinsä ja menin vihdoinkin nukkumaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun nukuin ohjelmanjärjestäjille ja henkilökunnalle varatulla alueella. Oli kyllä mukava nukkua sängyssä, vaikka sainkin sen vasta kun eräs hemaiseva hempukka antoi sen yöllä minulle.

Herään aamulla puoli yhdeksältä, käyn kaupassa, ostan kumipitsan, valmistan sen ruuaksi, pesen hampaat ja menen kaubamajaa avaamaan klo 10.

Päivä kuluu ihan mukavasti. Minut vapautetaan välillä vahtipaikalta ja käyn piipahtamassa parissa ohjelmanumerossa. Stalker vaikutti hienolta, mutta minua huolettaa hiukan se, että säilyttääkö roolipeli kirjan teeman ja "sanoman" samanlaisena, kun sosialistinen maailmanyhteisö raakataan siitä pois.

Löydän itseni seuraavaksi Hakkaraisen ja Stenrosin esitelmästä. Esitelmä on mielenkiintoinen, mutta en voi olla huomaamatta sitä, miten he esittävät oman teoriansa kehityksen huipentumana. Ehkä mekin syyllistyimme samaan Prosessimallin osalta, mutta mielestäni heidän mallinsa muistuttaa olennaisilta osiltaan Big Modelin roolipelin määritelmää, ettei heidän kannattaisi kritisoida sitä. Viihdyn luennolla kaikesta huolimatta ja vien sen jälkeen peli-ilmoituksen ilmoituspöydälle.

Käyn vielä kaubamajassa istumassa jokusen tunnin. Make käy siellä. Hänellä on saunatilat valmiina iltaa varten. Olen epävarma siitä, miten budjettini kestäisi moisen. Sunnuntainakin pitää sitten olla klo 10 pirteänä.

Säädämme Topi Hiski Viljami Salmen kanssa kyytejä saunaan. Perun pelini. Menemme loppuenlopuksi Helsinkiin taksilla.

Saunomme Art Printin tiloissa. Puhtaus on taivaallista. Onnittelemme Makea syntymäpäivien johdosta. Heitämme sekalaista läppää ja illalla Make, Guzmo, Topi ja eräs Topin kaveri intoutuvat pelaamaan erän HeroClixin Marvel-peliä.

Sunnuntai

Palaamme yöllä conialueelle. Kaikki sängyt ovat varattuja. Eikun puhaltamaan ilmapatjaa täyteen. Puhkumiseni häiritsee muita nukkujia. En voi asialle mitään. Heitä on kaikkialla. ;)

Aamulla kiiruhdan kaubamajaan. Tulee eilispäiväinen saunominen mieleen. :)

Myöhemmin käyn Pelinjohtahan peruskoulun toisessa osassa. Irkistäkin tuttu Ravelan Risto heitti siellä monia hyviä ideoita, joita ajattelin omassakin kampanjassa käyttää. Mikään siellä esitetyistä asioista ei ollut mitenkään mullistava, mutta oli siellä varmasti kaikille jokunen idea.

Topi soittaa minulle ja aavista, että minua kaivataan Kaubamajassa. Istun vielä siellä jonkin aikaa.

En ole varma mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta puran Topin kanssa Kaubamajaa ja olen kohta seuraamassa politiikkapaneelia. Vien laatikot narikkaan ja annan numerolätkän Epazille.

Etsin käsiini Assathin ja Tananin. Suunnittelemme lähtöä ja vaihdamme kokemuksia. Matkustamme Conibussissa Helsinkiin, käymme mäkkärissä syömässä ja lähdemme junalla kohti Oulua.

Peluutan junamatkalla Snowball skenuni Assathille, Tananille ja junassa tapaamamalleni naiselle. Hän jaa Tampereella pois, joten nopeutan hiukan peliä lopusta. Pelaaminen on hauskaa siitä huolimatta, että improvisointia haittaa väsymyksemme. Tulen siihen lopputulokseen, että tämä on laiska pelinjohtajan peli. Loistavaa. :) Viimeiset kohtaukset pelaamme Assathin ja Tananin kanssa. Kanssamatkustajat taisivat olla välillä ihmeissään, kun myrskyä manattiin ja kostosta puhuttiin. ;)

Maanantai

Loppumatkan heitämme aika syvällistä läppää samalla porukalla. Jutustelumme vaikuttaa ilmeisesti ulkopuolisistakin kiinnostavalta, sillä meille kertyy hiukan yleisöä. Otamme muut mukaan jorinointiin. Assathin ja Tananin penkin edessä istuva tyttö tirisee välillä.

Koitan nukkua vielä pari tuntia, vaikak uusien junien penkit ovatkin aika kämäisiä siihen tarkoitukseen. Assath kommentoi jälkeenpäin nukkumisasentoani. ;)

Pääsemme Ouluun klo neljän maissa. Annan Assathille kyydin kotio ja suuntaan itse vaihteeksi Kempeleeseen.

Coni meni - uni tuli.


Kiitokset kaikille mukanaolijoille. Ropeconissa oli hyvä meininki, vaikka vastuu painoikin päälle. Ensi vuonna voisi peluuttaa vaikka pari peliä tai ehkä jopa pelata!

Jälkinkäteen tarkasteltuna huomaan, että taisin tosiaankin paasata hiukan liikaa siellä Esotericassa. Olisi pitänyt antaa muille enemmän puheenvuoroja. Aikakaan ei oikeastaan ollut rajallinen, en vain tajunnut silloin sitä, että meidän jälkeemme ei enää ollut mitään muita ohjelmanumeroja. Nooh, univelka olkoon tekosyyni. ;)

Olimme kuulemma humiksen kanssa änkyttäneet oman ohjelmamme aikana, mutta kuulemma ihan kiinnostavaa oli silti.

Järjästelyt paikanpäälle olivat mielestäni tosi hyvät. Aion kyllä varmasti pitää ensi vuonnakin ohjelmaa.

Ensi vuonna uudet kujeet. Toivottavasti sujuu paremmin.

_________________
Kysymättäkin apuua,
puita salaman siunaamia,
naurua naitujen parissa -
myrskyn jälkiä kylässä.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29.07.2004 13:34 
Poissa
Keisari
Keisari

Liittynyt: 14.05.2004 16:57
Viestit: 518
newsalor kirjoitti:
Loppumatkan heitämme aika syvällistä läppää samalla porukalla.

Mistä tulikin mieleeni, että saat ennen seuraavaa pelikertaa selventää mulle vielä mitä se Diogeettinen kehys (tai mikä helvetti se nyt sitten olikaan) oikein tarkoittaa. Mää nimittäin kehittelen parhaillaan uutta, omaa ja maanläheistä määritelmääni roolipelaamiselle (johon ei edes sisälly mitään sivistyssanoja), joka tulee lyömään kaikki junassa esittämäsi laudalta. :wink:
Lainaa:
Jutustelumme vaikuttaa ilmeisesti ulkopuolisistakin kiinnostavalta, sillä meille kertyy hiukan yleisöä. Otamme muut mukaan jorinointiin. Assathin ja Tananin penkin edessä istuva tyttö tirisee välillä.

SeTananin värikäs selitys sylivauvoista koostuvasta panssarista :lol: taisi herättää huvitusta laajemminkin.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 09.08.2004 14:34 
Poissa
Pappi
Pappi
Avatar

Liittynyt: 25.09.2003 23:26
Viestit: 152
Paikkakunta: Helsinki
Assath kirjoitti:
Mistä tulikin mieleeni, että saat ennen seuraavaa pelikertaa selventää mulle vielä mitä se Diogeettinen kehys (tai mikä helvetti se nyt sitten olikaan) oikein tarkoittaa.


Diegesis on kaikki mikä on totta pelimaailmassa.


Tuolta voit lukea Marcus Maximuksen näkemyksiä aiheesta:
http://www.hut.fi/~mmontola/diegesis.html



-Simo

_________________
Orlanthin veri ei vapise
eikä Sartarin rauta ruostu
Niskasta kiinni ja puukolla selkään
jonsei se muuten suostu


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 11.08.2004 23:59 
Poissa
Keisari
Keisari

Liittynyt: 14.05.2004 16:57
Viestit: 518
Häjy kirjoitti:
Diegesis on kaikki mikä on totta pelimaailmassa.

Aihe nousi itse asiassa esiin, kun Newsalor koetti selittää minulle ja Tananille miksei yksin pelattava tietokone peli voi olla roolipelaamista. En tosin vieläkään ole vakuuttunut asiasta.
Lainaa:
Tuolta voit lukea Marcus Maximuksen näkemyksiä aiheesta:

Oli muuten kiinostava ja hyvä artikkeli. Siinä tosin ei ollut mukana roolipelin määritelmää, joten Larpin määritelmäkin jäi (minulle) hämäräksi. Pitänee muutenkin lukea se läpi vielä myöhemmin uudelleen virkeämmällä mielellä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22.08.2004 18:06 
Poissa
Jumalulottuvuuden vartija
Jumalulottuvuuden vartija
Avatar

Liittynyt: 27.01.2002 03:00
Viestit: 1220
Paikkakunta: Oulu
Tässä olisi se koko Meilahden Malli.

Roolipelaamisen määritelmä löytyy jo sieltä ihan alusta:

Hakkarainen & Stenros kirjoitti:
A role-playing game is what is created in the interaction between players or between player(s) and gamemaster(s) within a specified diegetic framework.


Larpeista malli sanoo seuraavaa:

Hakkarainen & Stenros kirjoitti:
One clear sub set of role-playing is live action role-playing (LARP). In larps, the level of abstraction is lowered and roles are expressed bodily (see also Sihvonen 1997). However there is no clear cut line where role-playing is transformed into live-action role-playing, as live-action games often use some amount of abstract simulation and most other games tend to have at least a small amount of bodily expression in them. The term is still useful in communicating the gamemasterÌs expectations to players, especially as there has traditionally been a strong call to differentiate (or even exclude) live-action role-playing from the other forms of role-playing. There are, however, fairly notable differences in the level of simulation used in larps around the world. The vague distinction between larps and ÏtraditionalÓ role-playing games is thus underlined.


Täytyy sanoa, että mielestäni herrat Hakkarainen ja Stenros ovat onnistuneet itse mallilleen antamissa tavoitteissa erittäin hyvin.

_________________
Kysymättäkin apuua,
puita salaman siunaamia,
naurua naitujen parissa -
myrskyn jälkiä kylässä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27.08.2004 21:42 
Poissa
Keisari
Keisari

Liittynyt: 14.05.2004 16:57
Viestit: 518
Linkki ei ainakaan mulle auennut, joten olen edelleen hivenen pimennossa asian tiimoilta, mutta koetan silti sopertaa jotain sekavaa.
newsalor kirjoitti:
Hakkarainen & Stenros kirjoitti:
A role-playing game is what is created in the interaction between players or between player(s) and gamemaster(s) within a specified diegetic framework.

OK, tuo kuullostaa oikein hyvältä. Vieläkään en tosin tiedä mikä tuo diegeettinen kehys on. Jos se tarkoittaa:
Diegesis on kaikki mikä on totta pelimaailmassa.
Niin sorrutaan kehämäärittelyyn, eli käytetään käsitettä pelimaailma määriteltäessä käsitettä roolipeli (jonka määritelmää puolestaan käytetään määriteltäessä pelimaailmaa).

Larpeista tehty huomio oli todella hyvä. Mehän puhumme joka tapauksessa hahmojemme vuorosanoja ja usein heidän eletäänkin. Vastavasti larpissa voi joutua selittämään jonkin hahmonsa teon ihan sanoin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 03.12.2004 18:41 
Poissa
Sankarimatkaaja
Sankarimatkaaja

Liittynyt: 06.06.2002 13:44
Viestit: 896
Kiertelin luennoilla, viihdytin seuralaisiani ja yritin nukkua.

Harmikseni kalikoslaisia tuskin ehdin edes moikkaamaan.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 12 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 3 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com